0.25 >> Thor: The Dark World -arvostelu

Usein katsoessani elokuvaa, se ei ole niin hyvä kuin jälkeenpäin ajattelen. Välillä tämä on kääntynyt päinvastoin, eli katsoessani leffaa se on hyvä, mutta jälkeenpäin ajattelen sen olevan huonompi. Thor: The Dark World -elokuvassa kävi niin, että kun sitä katsoin, se oli hyvä. Kuitenkin leffan jälkeen elokuva tuntui vain paremmalta ja paremmalta. Joten totean nyt, että tuon edeltävän blogauksen hehkutus tuntuu nyt vähän yliampuvalta. Ehkä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että elokuva oli oikeasti hyvä, jos se herättää tommosia ajatuksia vielä seuraavanakin päivänä. Elokuva elää mielessä vielä katsomisen jälkeenkin. Itse ainakin muistan monetkin elokuvat erilaisina. Mm. kerran menin katsomaan "Salmon Fishing in Yemen" -elokuvan, mikä ei oikeasti varmaan ollut edes niin hyvä kuin nykyään sen muistan. Haluan sanoa tämän nyt ennen varsinaisen "arvostelun" kirjoittamista, jotta ymmärrätte, miksei tämä teksti ole samanlaista hehkutusta kuin edellinen teksti.

Kävin siis katsomassa Thor: The Dark World -elokuvan (puhun tässä arvostelussa nyt vain Thor kakkosesta, sillä tuo koko nimi on vaikea suomeksi taivuttaa.. Älkää siis antako sen häiritä) ensi-illassa. Odotin elokuvalta kohtalaisen paljon ja kyllä odotukset palkittiin. Pidän Marvel-sarjakuviin perustuvista elokuvista. Olen niitä jo kohtalaisen pitkään katsonut ja melkein jokainen Marvel-elokuva on kyllä tullut katsottua. Ajatus supersankarileffasta on aika tylsähkö ja jotenkin kliseisen kuuloinen. Niin minäkin ensin ajattelin. Nämä elokuvat ovat kuitenkin paljon muuta. Niissä ei ole pelkästään toimintaa tai räiskintää. Huumori on useissa Marvel-elokuvissa hyvinkin läsnä ja se keventää yleensä elokuvaa juuri sopivasti. Minusta miltein kaikki Marvel-elokuvat ovat huolella tehty. Niin näyttelijät kuin erikoistehosteetkin hoitavat hommansa hyvin.

Thor kaksi ei ole poikkeus. Siinäkin on hyvä käsikirjoitus, hyvät näyttelijät, hienot grafiikat ja erikoistehisteet ja tietysti hyvä ohjaus. Kaikki toimii. Mikä sitten tekee Thor kakkosesta paremman kuin useista muista elokuvista. Uskoisin sen olevan loistava käsikirjoitus. Juoni ei etene niin kuin useimmissa elokuvissa tuppaa nykyään etenemään. Yleisin "juonimalli" tiivistettynä -minusta siis- menee näin:

1. Esitellään henkilöt. Kaikki on kohtalaisen hyvin.
2. Eteen tulee ongelma ja sitä aletaan ratkaisemaan.
3. Seikkailu alkaa. Eteen tulee esteitä, mutta ne ylitetään.
4. Loppuhuipennus alkaa, mutta elokuvan päähenkilöllä ei se mene kovinkaan hyvin hyvästä alusta riippumatta (esim. lopputappelu, päähenkilö on aluksi voitolla, mutta jää alakynteen).
5. Tunteellinen hetki. Esim. joku sivuhenkilö puhuu päähenkilölle ja saa hänet uskomaan itseensä. Toinen vaihtoehto on esim. että päähenkilölle tärkeä ihminen loukkaantuu.
6. Loppuhuipennus päättyy päähenkilön hyväksi (esim. päähenkilö voittaa tappelun).
7. Paluu arkeen. Lyhyt selostus, miten elämä jatkuu.

Thor kakkosessa juoni ei etene ihan näin. Ainakaan kovin selvästi. Sen takia välillä ihmettelin, miksi elokuva vain jatkuu, sillä uskoin sen loppuvan, vaikken sitä halunnutkaan. Thor kaksi ei ollut kovinkaan pitkä elokuva, mutta se sisälsi kuitenkin paljon asiaa ja tapahtumia. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään turhaa ja kokonaisuus toimi.

Huumoria oli paljon enemmän kuin aikaisemmissa Marvel-elokuvissa, ainakin minun mielestäni. Ihan pienillä eleillä ja ilmeillä huumori tuli esiin, mutta myös pidemmillä keskusteluilla saatiin yleisö nauramaan. Huumori ei ole ollenkaan helppo toteuttaa. Mm. hyvien näyttelijöiden ja käsikirjoituksen ansiosta huumori toimi ja nauroin useasti elokuvassa, ihan ääneen, mikä on minulle harvinaista elokuvissa. Thor kakkosessa oli enemmän komediakohtauksia kuin useissa itse komedioissa. En kuitenkaan pidä sitä huonona juttuna. Huumoria ei ollut liikaa ja sitä tasapainotti hyvin erilaiset liikuttavat hetket ja ihan tappelut.

En halua selittää paljon mitään juonesta, sillä en halua paljastaa sitä kenellekään (muutenkaan tämä arvostelu ei mihinkään viralliseen malliin perustu, kuten huomaa.). Tarina eteni koko ajan ja pomppi sopivasta eri maailmojen välillä. Hyvä esimerkki on se, kun Asgardissa (paikassa, jossa mm. Odin, Thor ja Loki elävät) oli semmoinen tunteellinen hetki, hetken jälkeen siirryttiin Maapalloon ja tuli todella koominen momentti. Tälläiset paikasta toiseen siirrot tasapainottavat hyvin elokuvaa. Lisäksi juoni oli yllättävä, ainakin minulle. Katsojaa johdatettiin eri suuntaan ovelasti, jolloin seuraava "tapahtuma" oli oikeasti yllättys. Tätä tapahtui niin huumorin, liikuttavien hetkien ja toiminnan kohdalla.

Yleensä elokuvien lopputappelut saattavat olla pitkästyttäviä. En saa aina selvää, kumpi löi toista ja mitä oikeasti tapahtuu. Sen takia Thor kakkosen lopputappelu oli todella hieno. Se oli hyvin tehty ja siinä upeat erikoistehosteet/grafiikat pääsivät oikeuksiin. Vaikka tappelu oli pitkä, se sisälsi huumoria sopivassa määrin. Ainoa huono puoli oli se, etten keskittynyt tarpeeksi, kun eräästä asiasta selitettiin, jolloin olin vähän hukassa, mitä ne hahmot siellä taistelussa oikeasti tekevät. Se oli ainoa tilanne koko elokuvassa, kun putosin kärryiltä, mutta nousin kyytiin aika nopeasti.

Kokonaisuudessaan Thor: The Dark World oli loistava elokuva. Aion katsoa sen vielä joskus uudelleen. Elokuvassa oli kaikkea sopivasti, se oli viihdyttävä ja hyvin tehty. Suosittelen elokuvaa kaikille, en vain Marvel-leffoista pitäville. Jos ei supersankareista pidäkään, ehkä elokuvan huumori auttaa sen asian yli. Ennakkoluulot vain kannattaa heittää pois ja elokuva saattaa olla todella hyvä! Kuten huomaa, minä pidin Thor: The Dark World - elokuvasta ja se miltein pystyy voittamaan The Avengersin, ei ehkä ihan. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että elokuva oli oikeasti hyvä. Harvoin olen elokuvan jälkeen niin fiiliksissä siitä, jos nyt rehellisesti sanotaan. Tunnelmani huomasi siitä edellisestä blogitekstistäni hyvin. Kokonaisuudessaan elokuva oli viihdyttävä katsoa ja sen voisi katsoa helposti uudelleen ja uudelleen.