0.75 >> Vuosi 2015: Huikea(n kiireinen) vuosi

Koko vuonna kirjoitin alle kymmenen blogitekstiä. Alle kymmenen. En edes onnistunut kirjoittamaan joka kuukausi blogausta. Joskus aikoinaan kirjoitin kymmenen postausta kuukaudessa -ja vielä helposti. Vuonna 2015 eksyin vapaa-ajallani tietokoneen ääreen harvemmin kuin pitkiin aikoihin. Ehkä viimeksi olin näin vähän koneella joskus ala-aste-alkuaikoina, jolloin koneella ehkä joskus pelasin Aapelissa. 

Nämä kuvat on jotain aika lähiaikoina otettuja, jota en ole ehtinyt postaamaan. Useimmat ei siis liity tekstiin.

Vuosi 2015 oli huikea. Tapahtui niin paljon, niin nopeaan, niin ihanaa. Vuosi lähti liikkelle ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, ja tämä tapa yrittää toistaa itseään tänäkin uutena vuonna. Vuoden aikana lukio ja urheilu määräsivät elämäni rytmiä oikeastaan jatkuvasti. Kesällä kesälukion jälkeen oli taukoa -onneksi- opiskelusta, mutta sen sijaan urheilu sai korokkeen elämässä. Beach volleytä tuli pelattua niin paljon kesällä, mikä jätti jälkensä ihoon, jotka vielä näin keskitalvellakin -vaikka nyt näyttääkin helmikuulta sään puolesta- näkyy.

Vuoden aikana sain oikeuden tutustua moniin mahtaviin uusiin ihmisiin ja opin paremmin tuntemaan jo läheisiä ihmisiä. Koulusta tuli koko ajan rennompaa ilmapiirin puolesta ja nykyään lukiossa on vieläkin helpompaa olla. Koulu ei ole koskaan ollut näin kivaa, vaikka opiskelu onkin rankempaa kuin koskaan. Ihmiset ympärillä kuitenkin saavat hymyilemään joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen ja yhdessä jaksetaan puurtaa koeviikosta koeviikkoon. Vaikka joskus lukio masentaakin ja tuntuu hukkuvan koulutöihin ja tekemiseen, silti se on ihan mahtavaa, enkä oikeasti haluaisi lukion tällä hetkellä päättyvän. Tiedän kyllä, että se päivä tulee, kun viimeisen kerran astuu lukion ovista sisään ja näkee sen miljöön, mitä on päivästä toiseen itsestäänselvyytenä tuijotellut, viimeistä kertaa. Ja varmasti silloin se tuntuu luonnolliselta ja oikealta, vaikkakin haikealta, mutta nyt yritän vain nauttia jokaisesta hetkestä tuossa lukiossa, sillä tätä aikaa tulen niin kaipaamaan. Kuitenkin eteenpäin mennään.

Vuosi 2015 on todella vaikea laittaa pakettiin. Kirjoittaa sen luvun viimeinen lause. Eihän vuodenvaihde oikeasti kauheasti muuta mitään, mutta silti ihmiset ovat alkaneet mittaamaan aikaa vuosien mukaan. On helppoa yleistää: 2014, oli muutosten vuosi, vuosi 2015 toiminnan vuosi, vuosi se oli sitä ja toi oli tota. Vuosi 2015 oli minulle niin uskomaton, etten haluaisi sen loppuvan. Sain niin paljon useilta eri elämän osa-alueilta. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin, ja opin tuntemaan läheisiä paremmin. Sain ensimmäisen lukiovuoden kunnialla suoritettua ja toisen lukiovuoden aloitettua.  Eihän kaikki tietysti ollut ruusuilla tanssimista, mutta yleisesti olen ollut -ja olen yhä- hyvin onnellinen.

Joulupöydän antimia.

Olen löytänyt beachin aivan uudella tasolla ja kesä 2015 oli hullu. Beach vei sydämeni mukanaan niin lujaa. Sain pelata sellaisella beachkentällä, jolla en olisi edes voinut kuvitella voivani jo nyt pelata. Saavutin asioita, mitä en uskonut saavuttavani. Kehityin urheilijana ja ihmisenäkin siinä samalla (ainakin tykkään ajatella niin). Ja sain tehdä kaiken tämän minulle hyvin läheisen ja tärkeän ihmisen kanssa. Jakaa kaikki ne rannalla koetut hetket; naurut, turhautumiset, syvällisemmät keskustelut valmentajien kanssa, heittäytymiset hiekkaan, kastumiset sateessa pelatessa, kenttien pystyttämiset, peliin psyykkaamiset, hikiset treenit  ja sen jälkeen veteen sukeltamiset sekä auringonlaskut pitkän päivän jälkeen. Se on jotain, mitä arvostan niin paljon ja olen niin onnekas tuosta kaikesta. Mikään mitali, lahjakortti tai edes kuvakaan ei pysty kiteyttämään täysin, mitä kaikkea 2015 merkitsi tai antoi - sanoista nyt puhumattakaan. Tietysti on vielä paljon parannettavaa urheilun osalta ja uskon, että kesästä 2016 voi tulla vielä parempi. Silti kesä 2015 oli niin uskomaton, että sitä voi vaan haikein mielin onnellisesti muistella. Kuunnella niitä kesähittejä vauvoista madafakin darraan ja waiting for love:en, mitä joka rannalla kuuli yhä uudelleen ja uudelleen, sekä niitä vähän vanhempia hittejä, kuten maradonaa, mitä itse hoilattiin rannalla ja naurettiin päälle. Ja katsella niitä kuvia, missä näkyy sekainen tukka ja hiekkainen iho -ja aito hymy, joka muistuttaa rakkaudesta lajiin. Ja muistella niitä hetkiä, mitä kuvat tai edes musiikki eivät ole saaneet vangittua ja vain muistona yrittävät säilyä - sitä viimeistä hyppyä järveen, sitä iloa, mikä tuli sen yhden pelin voitosta, tai sitä yhtä päivää, kun ensin oli turnaus, sitten niin hauskat treenit ja sitten spontaani ilta, minkä aikana esimerkiksi söimme ehkä elämämme parhaat pitsat nurmikolla lokkien piirittämänä. ♥

Koska ainaki joku beachiin liittyvä kuva oli pakko laittaa..

Sanoin vuoden 2015 alussa, että vuosi 2014 oli muutoksen vuosi. Todellisuudessa varmaan joka vuosi asiat oikeasti muuttuvat. Vuonna 2015 niin moni edellisen vuoden muutokset jatkuivat ja syventyivät. Vuoden 2015 alku tuntuu olevan niin kaukana takanapäin. Vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Aikaa blogille on jäänyt niin vähän, kun koulu ja urheilu ja sosiaalisen elämän ylläpito ovat syöneet aikaa. Ja nukkuakin pitäisi. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani kello on kaksi yöllä. Jotenkin vain oli inspiraatio tähän ja oli pakko alkaa kirjoittamaan (julkaisen tämän kuitenkin myöhemmin, sillä nyt minulla ei ole valokuvia käytettävissä). Vaikka onkin sääli, etten ole ehtinyt kirjoittamaan blogia, olen todella iloinen kaikkiin päätöksiin, mitkä ovat johtaneet elämäni tähän pisteeseen. On kuitenkin jotenkin karua, kun mitä onnellisempi on, sitä enemmän alkaa pelottamaan sen onnen menettäminen. Siksi pitäisi ottaa mallia buddhalaisuudesta ja elää oikeasti hetkessä eikä menneessä tai tulevassa, sillä mikään ei ole pysyvää. Ehkä niin, sitä en tiedä. Kuitenkin yritän nauttia todella tästä kaikesta, mitä olen jotenkin onnistunut saamaan maailmassa. En tiedä, minne elämä vie. En tiedä, olenko huomenna vielä elossa tai, onko maailmankaikkeus vielä olemassa. En tiedä, mitä kohta tapahtuu. Ja se on pelottavaa. Sillä kaikki voi hetkessä vain särkyä. Siksi eteenpäin sokeasti on pelottavaa mennä. Kuitenkin on niitä neljä muutakin aistia olemassa. Ja kyllä tavalla tai toisella asiat tuppaa järjestymään. Nyt pitää vain olla hyvin hyvin kiitollinen kaikesta, mitä on ja onnellinen tästäkin hetkestä.

Minulle vuosi 2015 oli sanomattoman ihana! Toivon, että teilläkin kaikilla on ollut unohtumaton vuosi ja toivotan kaikille onnellista uutta vuotta ja nauttikaa kaikesta tästä. Elämä kun vaan on kivaa.

0.74 >> Mistä edes aloittaisin?

Hellou kaikille! En ole ehtinyt päivittää blogia ikuisuuksiin ja pakko myöntää, että tätä on jo ollut ikävä. Itse tuossa joku aika sitten jopa haaveilin, että uusisin blogini ulkoasun jahka aikaa olisi ja nyt syyslomallahan sitä vähän ylimääräistä onkin. Ensin kutienkin teen jonkinmoisen blogauksen ja katson sitten, jos inspiraatiota jäisi ulkoasun muokkaamiseen. 

Tästä blogauksesta tulee pieni pintaraapaisu ja sillisalaatti viime kuukausien elämääni, sillä tässä on ehtinyt tapahtua niin paljon. Kesäni oli ihan mieletön ja voisin kirjoittaa siitä ihan järkyttävän ylistyspuheen, mutta se ei silti kertoisi tarpeeksi. Kesällä tapahtui hurjan paljon asioita, pelasin beachiä enemmän kuin koskaan ja sen takia kiersin ympäri Suomea ja käväisin sen saralla myös Viron puolella. Rannalla vietetyt tunnit näkyvät vieläkin ihon rusketuksena, vaikka se onkin jo vähän häilynyt.

 Kesästä jäi hurja määrä ihania, ihania muistoja ja kokemusta kertyi. En ottanut paljon yhtään järkkärillä kuvia, mutta puhelimella sitäkin enemmän. Kuitenkin useimmat kuvat ovat sen verran henkilökohtaisia (eli toisin sanoen niissä esiintyy ystäviäni tmv.), etten niitä blogiini halua laittaa. Tästä syystä en pysty kesästäni kovin kattavaa selitystä antaa. Kuitenkin kesä oli ihana ja varmasti heittelen tänne vielä kuvia siitä (jolloin sitten blogi täyttyy beach-kuvista), jos vain saan blogitempoani hieman parannettua (ehkä se tästä paranee, jos saan uuden tietokoneen..).

 Kesä 2015 on nyt aika virallisesti ohi, vaikka kyllä itse kuljin flipflopeissa vielä treeneihin tuossa viikkokin sitten. Nyt on kuitenkin jo kahlattu toisen lukiovuoden ensimmäinen jakso läpi ja pelolla odotetaan maanantaina saapuvia tuloksia. Koulu on sujunut ihan hyvin, vaikka tällä hetkellä opiskelu ei oikein luonnistu jostain syystä. Ehkä sen opiskeluinnon saa tästä syysloman aikana kasattua.

 Elämäni on ollut hurjan kiireistä koulun alettua. Ensimmäinen jaksoni oli aika rankka suuren kurssimäärän takia ja hommaa tuli koulun vuoksi aika mukavasti. Toisaalta myös lentis alkoi viemään vielä enemmän aikaa, sillä nykyään meillä on viidet treenit viikossa, minkä lisäksi käyn puntilla kolme kertaa viikossa. Tämän kaiken vuoksi blogi jäi taas aika kauas prioriteettilistalla. Nyt kuitenkin kun jaksoni on helpompi (mikä toisaalta on laiskistanut opiskeluani ihan liikaa..), ehkä blogi saa hieman enemmän huomiota.

Kaiken kaikkiaan kiirettä on ollut, mutta olen kyllä siitä nauttinutkin. On oikeastaan aika siistiä koko ajan mennä paikasta toiseen ja tehdä jotain. Varsinkin kesällä oli ihan mahtavaa, kun koko ajan vietti aikaa urheillen rannalla tai paikasta toiseen matkustaen. Toki oli ihan kivaa, kun koulu ja arki taas alkoi, mutta kyllä se kesä oli aika ihanaa. Ei sitä voi liikaa painottaa.

 Tällä hetkellä tosiaan olen syyslomalla. Vietän lomani ihan kotona ja yritän tehdä kaikkia niitä asioita, mitä nyt lähiaikoina on tullut laiminlyötyä tai mitä ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt tehdä (kuten blogailu). On jotenkin tosi vaikeaa tällä hetkellä kirjoittaa mitään, kun jotenkin tuntuu oudolta kirjoittaa jokin pieni, ajankohtainen yksityiskohta elämästä, kun samaan aikaan ei ole kertonut puoliakaan esimerkiksi kesän tapahtumista. Ehkä voisi silti yrittää..

 Tosiaan nyt on jo lokakuu. Hullua. Kirjoitin viimeksi heinäkuussa (kiitän niin past-me:tä siitä, että silloin blogasin, sillä muuten olisin kirjoittanut viimeksi toukokuussa. Kamala, olen saamaton kirjoittamaan blogauksia..), jolloin kesäni oli about puolessavälissä. Tuo blogaus on aika hyvä kuvaus kyllä kesästäni. On muuten raikasta huomata oma bloggaajakehitys siinä mielessä, että kun kirjoitan näin harvoin, jotenkin olen huomannut, että aina, kun kirjoitan, teen sen enemmän itseni kuin lukijoiden vuoksi. Ei nyt blogillani edes kauheasti lukijoita ole (mutta arvostan jokaista, joka jaksaa näitä tekstejä lukea!), mutta joskus aikoinaan lukijat ja heidän jättämät kommentit olivat blogailussa miltei se tärkein. Nyt ihaninta tässä on se, että saa kirjoittaa ja postata kuvia ja sitten tulevaisuudessa voi muistella menneisyyttä. Tämä on kuin suuri valokuva-albumi. Siksi on sääli, etten tänne kaikkea voi kertoa tai kaikkia kuvia postata ja myös, että blogailu on jäänyt vähän muiden asioiden taakse.

 Olen kuitenkin tällä hetkellä enemmän tai vähemmän optimistinen sen suhteen, että saisin blogaustempoani nostettua. En siis lupaa mitään, mutta on tämä kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa, etten tätä halua lopettaa. En kuitenkaan halua ottaa mitään stressiä tästä, koska en jaksa enää potea huonoa omatuntoa siitä, etten ole mitään postaillut (tätä ei kyllä ole ollut pitkään aikaan, mutta joskus oli). Mutta siis katsotaan, mitä aika tuo tullessaan ja parantuuko blogitahtini lainkaan.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä, missä olettekaan, menee hyvin ja toivottavasti kesä meni hyvin ja hyvää syksyä! Kohta onkin sitten joulu ja uusi vuosi ja vuosi 2015 on paketissa. Pakko sanoa, että vähän haikeaa, mutta pitää vain uskoa, että the best times are ahead of us ja no stress, niin hyvä tulee.

0.73 >> Kesäni tähän asti

Hei pitkästä aikaa! Ajattelin, nyt kun minulla on hieman aikaa, tulla vähän kertoilemaan kuulumisistani näin kännykkäkuvien kautta. Kokosin kuvat aika nopeasti, joten monet otokset jäivät matkan varrelle. Uskoisin kuitenkin että näiden kuvien ja selityksieni kautta voi saada kohtalaisen hyvän kuvan kesästäni so far. :)

Aikaani kesällä on vienyt selkeästi eniten beach volley. Olen pelaillut ja treenannut rannalla aina, kun on siihen ollut mahdollisuus. Olen kokenut uskomattomia juttuja beachin ansiosta ja siitä on tullut yhä tärkeämpi minulle. 

Kesän alussa matkustin lentisjengini kanssa Vaasaan Power Cup -turnaukseen. Vaasan poweri oli aivan mieletön, ja se oli paras poweri, jossa olen ollut. Meidän joukkuehenki oli vain niin uskomaton ja koko reissu oli niin ihana!

Menin ystäväni kanssa Helsinki-päivän Aalto-konserttiin. Kokonaisuudessaan mahtava reissu, ja näimme upeita artisteja (Sunrise Avenue, Elastinen, Haloo Helsinki, Jenni Vartiainen) miltei eturivistä. 

Kun koulu loppui, olin toisen ystäväni kanssa "kaupungilla" ja saimme ilmaiset neilikat. Se lämmitti sydäntä. Aika pian koulun loputtua menin kesälukioon suorittamaan kaksi kurssia. Hassua, miten nyt en meinaa edes muistaa koko kesälukiota.. 

Edellispäivänä postissa tuli vihdoin puhelimeeni kuoret (ja taustalla uudet, alennuksella ostetut, ehkä maailman mukavimmat housut). Ei siinä kestänyt kuin pari vuotta hommata nuo kuoret...

Juhannuksena olin sukuloimassa ja rentoutumassa. Luin mm. kirjaa laiturilla, mikä on niin rentouttavaa puuhaa! Nyt kesällä olen myös suhteellisen paljon pelaillut pakon edessä erilaisia lautapelejä.

Menin yhden ystäväni kanssa spontaanisti linnanmäelle yhtenä päivänä. Meillä kävi hirmuinen tuuri, kun sääennustukset näyttivät sadetta, mutta sää olikin yllättävän hyvä. Parasta kuitenkin oli se, että ihmisiä oli niin vähän. Emme joutuneet jonottelemaan melkein yhtään, ja pääsimme esim. Ukkoon neljä viisi kertaa ilman kummempaa jonoa. 

Kaksi ylintä kuvaa on Linnanmäeltä. Tuo hampurilainen oli niin maukas! Tein tässä yksi päivä ensimmäistä kertaa elämässäni sushia ystäväni kanssa (tai no, kokosin niitä). Sushi kyllä vaan on hyvää!

Nyt lomalla aina kotona ollessani olen enemmän tai vähemmän katsonut Frendejä. Niin loistava sarja! Yksi päivä pidin erään ystäväni kanssa Marvel-maratonin, jolloin katsoimme neljä Marvel-leffaa. Paras näistä leffoista oli kyllä ehdottomasti Avengers, niin hyvä!

Toivottavasti teillä kaikilla on mennyt kesä tähän asti hyvin ja toivottavasti se menee jatkossa(kin) hyvin! Minun kesäni on sujunut loistavasti ja ihan hirmuisesti on mahtavia asioita jo tapahtunut. Onneksi kesää on vielä jäljellä ja paljon tekemistä riittää niin rannalla kuin ehkä vähän muuallakin.. :)