0.75 >> Vuosi 2015: Huikea(n kiireinen) vuosi

Koko vuonna kirjoitin alle kymmenen blogitekstiä. Alle kymmenen. En edes onnistunut kirjoittamaan joka kuukausi blogausta. Joskus aikoinaan kirjoitin kymmenen postausta kuukaudessa -ja vielä helposti. Vuonna 2015 eksyin vapaa-ajallani tietokoneen ääreen harvemmin kuin pitkiin aikoihin. Ehkä viimeksi olin näin vähän koneella joskus ala-aste-alkuaikoina, jolloin koneella ehkä joskus pelasin Aapelissa. 

Nämä kuvat on jotain aika lähiaikoina otettuja, jota en ole ehtinyt postaamaan. Useimmat ei siis liity tekstiin.

Vuosi 2015 oli huikea. Tapahtui niin paljon, niin nopeaan, niin ihanaa. Vuosi lähti liikkelle ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, ja tämä tapa yrittää toistaa itseään tänäkin uutena vuonna. Vuoden aikana lukio ja urheilu määräsivät elämäni rytmiä oikeastaan jatkuvasti. Kesällä kesälukion jälkeen oli taukoa -onneksi- opiskelusta, mutta sen sijaan urheilu sai korokkeen elämässä. Beach volleytä tuli pelattua niin paljon kesällä, mikä jätti jälkensä ihoon, jotka vielä näin keskitalvellakin -vaikka nyt näyttääkin helmikuulta sään puolesta- näkyy.

Vuoden aikana sain oikeuden tutustua moniin mahtaviin uusiin ihmisiin ja opin paremmin tuntemaan jo läheisiä ihmisiä. Koulusta tuli koko ajan rennompaa ilmapiirin puolesta ja nykyään lukiossa on vieläkin helpompaa olla. Koulu ei ole koskaan ollut näin kivaa, vaikka opiskelu onkin rankempaa kuin koskaan. Ihmiset ympärillä kuitenkin saavat hymyilemään joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen ja yhdessä jaksetaan puurtaa koeviikosta koeviikkoon. Vaikka joskus lukio masentaakin ja tuntuu hukkuvan koulutöihin ja tekemiseen, silti se on ihan mahtavaa, enkä oikeasti haluaisi lukion tällä hetkellä päättyvän. Tiedän kyllä, että se päivä tulee, kun viimeisen kerran astuu lukion ovista sisään ja näkee sen miljöön, mitä on päivästä toiseen itsestäänselvyytenä tuijotellut, viimeistä kertaa. Ja varmasti silloin se tuntuu luonnolliselta ja oikealta, vaikkakin haikealta, mutta nyt yritän vain nauttia jokaisesta hetkestä tuossa lukiossa, sillä tätä aikaa tulen niin kaipaamaan. Kuitenkin eteenpäin mennään.

Vuosi 2015 on todella vaikea laittaa pakettiin. Kirjoittaa sen luvun viimeinen lause. Eihän vuodenvaihde oikeasti kauheasti muuta mitään, mutta silti ihmiset ovat alkaneet mittaamaan aikaa vuosien mukaan. On helppoa yleistää: 2014, oli muutosten vuosi, vuosi 2015 toiminnan vuosi, vuosi se oli sitä ja toi oli tota. Vuosi 2015 oli minulle niin uskomaton, etten haluaisi sen loppuvan. Sain niin paljon useilta eri elämän osa-alueilta. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin, ja opin tuntemaan läheisiä paremmin. Sain ensimmäisen lukiovuoden kunnialla suoritettua ja toisen lukiovuoden aloitettua.  Eihän kaikki tietysti ollut ruusuilla tanssimista, mutta yleisesti olen ollut -ja olen yhä- hyvin onnellinen.

Joulupöydän antimia.

Olen löytänyt beachin aivan uudella tasolla ja kesä 2015 oli hullu. Beach vei sydämeni mukanaan niin lujaa. Sain pelata sellaisella beachkentällä, jolla en olisi edes voinut kuvitella voivani jo nyt pelata. Saavutin asioita, mitä en uskonut saavuttavani. Kehityin urheilijana ja ihmisenäkin siinä samalla (ainakin tykkään ajatella niin). Ja sain tehdä kaiken tämän minulle hyvin läheisen ja tärkeän ihmisen kanssa. Jakaa kaikki ne rannalla koetut hetket; naurut, turhautumiset, syvällisemmät keskustelut valmentajien kanssa, heittäytymiset hiekkaan, kastumiset sateessa pelatessa, kenttien pystyttämiset, peliin psyykkaamiset, hikiset treenit  ja sen jälkeen veteen sukeltamiset sekä auringonlaskut pitkän päivän jälkeen. Se on jotain, mitä arvostan niin paljon ja olen niin onnekas tuosta kaikesta. Mikään mitali, lahjakortti tai edes kuvakaan ei pysty kiteyttämään täysin, mitä kaikkea 2015 merkitsi tai antoi - sanoista nyt puhumattakaan. Tietysti on vielä paljon parannettavaa urheilun osalta ja uskon, että kesästä 2016 voi tulla vielä parempi. Silti kesä 2015 oli niin uskomaton, että sitä voi vaan haikein mielin onnellisesti muistella. Kuunnella niitä kesähittejä vauvoista madafakin darraan ja waiting for love:en, mitä joka rannalla kuuli yhä uudelleen ja uudelleen, sekä niitä vähän vanhempia hittejä, kuten maradonaa, mitä itse hoilattiin rannalla ja naurettiin päälle. Ja katsella niitä kuvia, missä näkyy sekainen tukka ja hiekkainen iho -ja aito hymy, joka muistuttaa rakkaudesta lajiin. Ja muistella niitä hetkiä, mitä kuvat tai edes musiikki eivät ole saaneet vangittua ja vain muistona yrittävät säilyä - sitä viimeistä hyppyä järveen, sitä iloa, mikä tuli sen yhden pelin voitosta, tai sitä yhtä päivää, kun ensin oli turnaus, sitten niin hauskat treenit ja sitten spontaani ilta, minkä aikana esimerkiksi söimme ehkä elämämme parhaat pitsat nurmikolla lokkien piirittämänä. ♥

Koska ainaki joku beachiin liittyvä kuva oli pakko laittaa..

Sanoin vuoden 2015 alussa, että vuosi 2014 oli muutoksen vuosi. Todellisuudessa varmaan joka vuosi asiat oikeasti muuttuvat. Vuonna 2015 niin moni edellisen vuoden muutokset jatkuivat ja syventyivät. Vuoden 2015 alku tuntuu olevan niin kaukana takanapäin. Vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Aikaa blogille on jäänyt niin vähän, kun koulu ja urheilu ja sosiaalisen elämän ylläpito ovat syöneet aikaa. Ja nukkuakin pitäisi. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani kello on kaksi yöllä. Jotenkin vain oli inspiraatio tähän ja oli pakko alkaa kirjoittamaan (julkaisen tämän kuitenkin myöhemmin, sillä nyt minulla ei ole valokuvia käytettävissä). Vaikka onkin sääli, etten ole ehtinyt kirjoittamaan blogia, olen todella iloinen kaikkiin päätöksiin, mitkä ovat johtaneet elämäni tähän pisteeseen. On kuitenkin jotenkin karua, kun mitä onnellisempi on, sitä enemmän alkaa pelottamaan sen onnen menettäminen. Siksi pitäisi ottaa mallia buddhalaisuudesta ja elää oikeasti hetkessä eikä menneessä tai tulevassa, sillä mikään ei ole pysyvää. Ehkä niin, sitä en tiedä. Kuitenkin yritän nauttia todella tästä kaikesta, mitä olen jotenkin onnistunut saamaan maailmassa. En tiedä, minne elämä vie. En tiedä, olenko huomenna vielä elossa tai, onko maailmankaikkeus vielä olemassa. En tiedä, mitä kohta tapahtuu. Ja se on pelottavaa. Sillä kaikki voi hetkessä vain särkyä. Siksi eteenpäin sokeasti on pelottavaa mennä. Kuitenkin on niitä neljä muutakin aistia olemassa. Ja kyllä tavalla tai toisella asiat tuppaa järjestymään. Nyt pitää vain olla hyvin hyvin kiitollinen kaikesta, mitä on ja onnellinen tästäkin hetkestä.

Minulle vuosi 2015 oli sanomattoman ihana! Toivon, että teilläkin kaikilla on ollut unohtumaton vuosi ja toivotan kaikille onnellista uutta vuotta ja nauttikaa kaikesta tästä. Elämä kun vaan on kivaa.