0.46 >> Arvostelu: Non-Stop

(Tämä arvostelu ei perustu mihinkään viralliseen malliin tms. Yritän välttää juonipaljastuksia, enkä kerro yksityiskohtaisesti näyttelijöistä, ohjaajista tms. Kerron vain omia mietteitäni ja mielipiteitä kyseisestä elokuvasta.)

Kävin eilen spontaanisti katsomassa Non-Stop -elokuvan. Päällimmäiset fiilikset elokuvan jälkeen olivat hieman yllättyneet, kuitenkin positiivisesti. Olen nähnyt parempiakin elokuvia kuin Non-Stop, mutta siinä oli paljon hyvää ja voisin elokuvan hyvin uudelleenkin katsoa.

Non-Stopin perusidea on yksinkertainen. Miltein koko elokuvan tapahtumat sijoittuvat ilmassa lentävään lentokoneeseen, joka ylittää Atlantin valtamerta. Eräälle lentokoneessa matkustavalle henkilölle lähetetään uhkausviesti, jossa yksinkertaisesti sanotaan, että mikäli tietylle tilinumerolle ei anneta 150 miljardia euroa kahdenkymmenen minuutin kuluttua yksi lentokoneessa oleva matkustaja tapetaan. Jos tämänkään jälkeen rahoja ei kuulu, aloitetaan alusta ja seuraavan kahdenkymmenen minuutin jälkeen tapetaan uusi henkilö lentokoneesta. Uhkausviestin saaja, elokuvan päähenkilö, on lentokonepoliisi (en nyt muista sen oikeaa nimitystä) ja hän lähtee heti selvittämään, kuka tämän viestin lähetti hänelle.

Alkuasetelman jälkeen voisi kuvitella, että koko loppuelokuva saattaa olla räiskintää, missä pikku hiljaa ihmisiä kuolee, eikä kukaan oikein osaa tehdä mitään. Lentokoneeseen tulee hirmuinen sekasorto ja koko tilanne karkaa käsistä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, onneksi. Toki Non-Stop on täytetty toiminnalla ja kyllä sitä sekasortoakin näkee. Kuitenkin kaiken toiminnan välissä on paljon pähkäilyä, uhkaajan etsiskelyä ja joidenkin hahmojen menneisyyttäkin selvitetään. Tämä kyllä jää aika vähiin ja hahmot ovat loppujen lopuksi aika pinnallisia. Toisaalta, onhan se vaikeaa tuollaisessa asetelmassa lähteä pohtimaan, miksi joku ihminen on tietynlainen, mikä on hänen historiansa ja nykytilanne. 

Minä pidin paljon elokuvan lavastuksesta ja ylipäätään miljööstä. Lisäksi tuntui näin jälkeen päin ajateltuna, että elokuvan 20 minuuttia oli oikeasti 20 minuuttia, ainakin suurin pirtein. Tälläinen on aina aika hienoa ja tekee elokuvasta jotenkin vieläkin realistisen, sillä aika on sama niin elokuvassa kuin oikeassakin elämässä.

Lavastuksen lisäksi ohjaus, näyttelijät, musiikki, tehosteet, puvustus ja muut elokuvan perusrakenteet olivat kunnossa. Kaikki paitsi käsikirjoitus. Idea ja osa toteutuksesta olivat hyviä, mutta loppujen lopuksi minua häiritsi uhkausviestin lähettäjän motiivi, joka oli hieman arveluttava ja se selitettiin hyvin pikaisesti ja heikosti. Myös päähenkilön toimintatavat olivat hieman mielenkiintoisia ja äkkipikaisia. Hän toimi ennen kuin ajatteli. Ehkä se sitten kertoi hahmosta itsestään, mutta minusta se tuntui vain epärealistiselta.

Kuitenkin yleisesti Non-Stop oli katsomisen arvoinen elokuva ja se herätti erilaisia tunteita, kuten jännitystä ja myötätuntoa elokuvan henkilöitä kohtaan. Elokuvan pienet huumorikohdatkin piristivät muuten kohtalaisen synkkää ja vakavaa elokuvaa. Itse en kauheasti trillereitä katso, joten Non-Stop oli raikas ja erilainen elokuva minulle.