0.64 >> Kahden kuukauden tauon jälkeen..

oli pakko kirjoittaa tuollainen otsikko. Koska viimeksi kun kirjoitin, otsikko oli Kuukauden tauon jälkeen. Nyt on jo joulukuu. Olen avannut jo kaksi joulukalenteriluukkua. Oikeasti, vastahan kesä loppui?! Tai no oikeastaan, kesästä on jo aikaa. Kaikesta on jo aikaa, mutta silti aika menee nopeasti. Nyt elämä on niin kiireistä, ettei välillä ole aikaa pysähtyä ja pohtia, mihin se aika oikein menee.

Minulla on ollut elämäni aikana yksi suklaakalenteri ja nyt kaverini ilahduttivat minua antamalla minulle suklaakalenterin!

Toisaalta kuitenkin minulla olisi pitänyt olla paljon aikaa. Polveeni nimittäin tuli joskus yli kuukausi sitten jälleen samanlainen tulehdus kuin vuosi sitten. Siinä on siis jonkinlainen nivelpussien tulehdus tai jotain vastaavaa (en ymmärrä lääkärikieltä). Tämän takia minulle tuli kahden viikon urheilutauko, jonka jälkeen olen urheillut enemmän ja vähemmän polvituen avulla. Ei polveni kuitenkaan vieläkään täysin parantunut ole, mikä on hieman ärsyttävää, mutta sen kanssa voi elää. Kuitenkin polvi ei ole ollut ainoa riesa, joka on estänyt minua urheilemasta, vaan nimittäin vanha kunnon flunssa on häirinnyt minua jo jonkin aikaa. Taistelin sitä vastaan monta viikkoa vihreän teen, hunajan sekä pahan makuisten vitamiini-ym.-tablettien avulla. Nyt kuitenkin toisen koeviikon jälkeen flunssa sai minusta yliotteen.

Jouluvaloja!! :)

 Koeviikosta puheenollen se meni ihan hyvin. Minulla oli viisi koetta, joista kaksi oli reaaleita (psykologia ja hissa), kaksi luonnontieteitä (kemia ja matikka (kai matikka voidaan luokitella luonnontieteiksi..?)) ja yksi kieli (saksa). Sen lisäksi minulla oli kuvis "koe", jolloin kouluun piti koepäivänä mennä, mutta me vain juttelimme omista töistämme. Koeviikko oli rankka. Jotenkin se uuvutti pahemmin kuin ensimmäinen koeviikko (jossa oli kyllä helpommat aineet). Kai minä siitä silti selviydyin, kahden viikon päästä tulee tulokset. Muuten ensimmäinen koeviikko meni loppujen lopuksi hyvin ja pääsin kaikista aineista kunnialla läpi (matikka nyt oli mitä oli :D).

Blogaamistahtini hitauden selittää osittain juuri koulu. Varsinkin koeviikon aikana blogaaminen on vaikeaa, kun aika muutenkin kuluu kokeisiin lukemiseen. Silti kyllä minä koulun ohella ehtisin hyvin blogaamaan. Urheilu, lentopallo ja beach volley, vievät tietenkin ison osan ajastani, mutta kun olen nyt ollut urheilutauolla terveydellisten syiden takia, koulun jälkeen aikaa jää sen verran, että ehtisin kyllä blogaamaan. 

Eri blogeilla on eri mittaiset ja erilaiset elämänkaaret. Jotkut blogit ovat muutaman viikon mittaisia, jonka jälkeen ne vaipuvat syvään unohdukseen. Toiset blogit kestävät vuosia ja niiden lopettamisesta tulee todella vaikeaa. Jokaisen blogin takana on tietenkin itse bloggaaja. Kun bloggaaja luo blogin, hänellä on oletettavasti aikaa blogin ylläpitämiseen. Motivaatio on tuolloin korkealla. On ideoita ja halua panostaa kunnolla blogiin. Joillakin tämä motivaatio ja aika säilyvät monta vuotta, toisilla se laapahtaa heti alkuunsa. 

Tämä kuva ei sovi tähän nyt yhtään, koska tässä kuvassa aurinko paistaa ja lehdet on puussa, mutta menkööt nyt sitten. Pidän kuitenkin tästä kuvasta, ihanan syksyinen. :)

Ihmisten elämä muuttuu vuosien mittaa. Välillä muutos tapahtuu todella nopeasti, välillä hitaammin. Kun aloitin bloggaamisen, olin kuudennella luokalla (muistaakseni). En tuolloin osannut blogata, mutta se oli hauskaa. Pikku hiljaa taitoni karttuivat ja löysin tietynlaisen blogaamistyylini. Noin puolitoista vuotta sitten muutin bloggeriin, tähän blogiin. Blogaaminen muuttui. Silti blogaustahti jatkui kohtalaisen samana. Nyt kuitenkin lukion alkaessa blogaaminen ja ylipäätään netissä pyöriminen on vähentynyt hurjasti. En ole sama ihminen kuin kuudennella luokalla. En ole sama ihminen kuin puolitoista vuotta sitten. Tai olenhan minä nyt sama ihminen, mutta olen muuttunut. Elämäni ja elämäntilanteeni on muuttunut. Nyt se aika, mikä ennen kului blogaamisessa, menee johonkin muuhun. Aina jokin asia tuntuu olevan blogia tärkeämpi. Siksi näitä kuukauden mittaisia taukoja tulee. Minulla on blogausideoita, mutta ei halua niiden toteuttamiseen. Minulla on kuvia kamerassa, mitä tänne voisin laittaa, mutta ei kirjoituksia, mihin ne laittaisin.

Koska ihmisten elämä muuttuu, myös blogit muuttuvat. Kun bloggaajalla tapahtuu jokin elämämuutos, oli se sitten erittäin nopea tai hidas, se heijastuu jollain tavalla blogiin. Uskoisin, että tämän takia blogit jäävät jonnekin nurkkaan pölyttymään; bloggaajalla ei ole enää sitä aikaa tai motivaatiota blogata, mitä hänellä ennen oli. Minulle on käynyt näin ajan osalta ja varmaan motivaationkin. Bloggaaminen on ihanaa. Olen tehnyt sitä loppujen lopuksi jo niin kauan. En osaa kuvitella oikein elämääni ilman bloggaamista, sillä tämä on paikka, missä voin jakaa niin ajatuksiani kuin kuvianikin. Olen tajunnut nyt, että kirjoitan blogauksia ihan itseäni varten. Toki on ihanaa, jos kirjoituksiani lukee ihmiset ja vielä ihanampaa, jos joku jotain kommentoi, mutta loppujen lopuksi teen tätä minua itseäni varten. Sen takia en todellakaan ole lopettamassa bloggaamista, vaikka tämä teksti ehkä siltä kuulostikin. Tämä on enemmänkin pitkähkö selitys sille, miksi blogini on niin hiljainen, muttei kuitenkaan ole hautautunut sen pölykerroksen alle kuolemaan, vaikka pöly onkin sen jo kuorruttanut.

 Loppujen lopuksi bloggaaminen (en tiedä, onko se nyt blogaaminen vai bloggaaminen, sillä en ole blogannut niin pitkään aikaan, joten kirjoitan miten sattuu tuon sanan :D) on ihanaa puuhaa. Evi saa elää, vaikkakin aika hiljaisesti. Minulla on mielessä muutamia ideoita ja yritän nyt sen lukio-blogauksen saada kirjoitettua, sillä siihen kyllä löytyisi sisältöä. Lisäksi kohta saattaa tulla jotain leffa-arvosteluja taas vaihteeksi ja kohtahan tulee se aika vuodesta, kun blogit täyttyvät vuoden yhteenvedoilla. Tällä kertaa minäkin voisin tehdä sellaisen kuvakollaasin, jos vain muistan ja ehdin. Nyt kuitenkin menen jatkamaan kouluhommia -joita en ole vielä yhtään tänään tehnyt. Pidemmittä puheitta..

Ihanaa joulun odotusta kaikille! *<:)