0.65 >> Arvostelu: Nälkäpeli - Matkijanärhi: osa 1

 (Tämä arvostelu ei perustu mihinkään viralliseen malliin tms. Yritän välttää juonipaljastuksia (tosin tässä kyseisessä arvostelussa on juonipaljastuksia, jos ei ole katsonut/lukenut yhtäkään Nälkäpeliä), enkä kerro yksityiskohtaisesti näyttelijöistä, ohjaajista tms. Kerron vain omia mietteitäni ja mielipiteitä kyseisestä elokuvasta.)

Kävin katsomassa Nälkäpeli - Matkijanärhi -elokuvan ensimmäisen osan vähän yli viikko sitten enoni kanssa. Olisin aikaisemmin leffan halunnut nähdä, mutta jotenkin ei löytynyt sopivaa väliä, että olisin Nälkäpelin voinut katsomaan mennä. Odotukset elokuvasta olivat kohtalaisen korkealla, sillä sekä Nälkäpeli-kirjat, että edelliset leffat ovat olleet hyviä.

Yleisesti Matkijanärhen ensimmäinen osa oli kyllä laadukas elokuva. Näyttelijät olivat hyviä, kuten myös efektit, musiikki (Jennifer Lawrencen laulama The Hanging Tree jäi erityisesti mieleen), lavastus, puvustus ym. Käsikirjoitus toimi, kuten myös tarina, joka tietysti oli oletettavaa, sillä elokuva perustuu hyvään kirjaan.

Olen itse lukenut Matkijanärhi-kirjan, joten minua häiritsi kirjan kahtia jakaminen kahteen elokuvaan. Koko Matkijanärhi: osa 1 -elokuvan ajan pohdin enemmän ja vähemmän; Mihin tämä leffa loppuu? Onko sitä ja tätä kohtaa? Mikä on tän leffan huippukohta? Se aika paljonkin häiritsi elokuvan katsomista.

Pohdin näitä asioita kuitenkin turhaan. Kirja oli katkaistu juuri oikeasta kohtaa kahtia. Matkijanärhen ensimmäisessä osassa oli hyvä juonikaari ja loppu oli yllättävä (jos Matkijanärhi-kirjaa ei ole lukenut).

Kuten enoni totesi, elokuvassa oli hienoa Capitolin ja vyöhykkeiden vastakkainasettelu (nyt jos ei tiedä paljon mitään Nälkäpelistä, tämä kuulostaa varmaan heprealta... Nuo käsitteet nyt vain on hieman hankala tähän selittää lyhyesti). Jatkuvasti, vuorotellen Capitol ja vyöhykkeet hyökkäsivät toisiaan vastaan, mikä toi elokuvaan hyvää tasapainoa. Elokuva toi myös jotain uutta kirjaan verrattuna, sillä näitä hyökkäyksiä ei kovinkaan paljon Matkijanärhi-kirjassa näytetä.

Matkijanärhen ensimmäinen osa oli selkeä pohjustus tulevalle, viimeiselle elokuvalle, mikä päättää koko Nälkäpeli-sarjan. Tämä ensimmäinen osa oli suhteellisen rauhallinen ja tappelu-kohtauksia oli sopivan vähän. Silti elokuva ei ollut tylsä. Se ei kuitenkaan säväyttänyt niin kuin edelliset osat. Elokuvan jälkeen ei tullut tyhjää oloa. Tai oloa, että pitää hyppiä ja juosta ja huutaa, jotta saa edes jonkinlaisen mielenrauhan. Olo oli samanlainen kuin elokuvaan mentäessäkin. Tämä todisti sen, että vaikka Matkijanärhi osa 1 onkin laadukas ja hyvä elokuva, se ei ole mielestäni yhtä hyvä elokuva kuin edelliset Nälkäpelit.